Toimitusjohtajalta: Öljyonnettomuuteen on varauduttava nyt

Kirjoitus on julkaistu Iltalehden vieraskynä-kirjoituksena Itämeripäivänä 27.8.2026.

Itämeri on yksi maailman herkimmistä merialueista. Se on suomalaisille paljon enemmän kuin vesialue kartalla. Se on osa identiteettiämme, elinkeinojamme, huoltovarmuuttamme ja hyvinvointiamme. Siksi Itämeripäivänä on syytä kysyä ääneen: mitä tapahtuisi, jos Suomenlahdella sattuisi suuri öljyonnettomuus?

Kysymys ei ole teoreettinen. Suomenlahdella liikkuu vuosittain valtava määrä öljyä kuljettavia aluksia. Öljysatamat, kasvavat kuljetusvirrat ja Itämeren vilkas meriliikenne lisäävät riskejä. Samalla turvallisuusympäristö on muuttunut dramaattisesti. Huolta herättää erityisesti Venäjän niin sanottu varjolaivasto, jonka alusten kunnosta, vakuutuksista ja turvallisuuskäytännöistä on esitetty vakavia kysymyksiä.

Vaikka suuria öljyonnettomuuksia on onnistuttu välttämään, niiden mahdollisuus on todellinen. Juuri siksi niihin on varauduttava paremmin. 

Suuri öljypäästö Suomenlahdella näkyisi nopeasti koko yhteiskunnassa. Ensimmäisenä kärsisi meriympäristö. Öljy vahingoittaisi lintuja, kalakantoja ja herkkiä rannikkoekosysteemejä, joiden palautuminen voisi kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Samalla vaikutukset ulottuisivat kalastukseen, matkailuun, satamatoimintoihin ja rannikon yrityksiin.

Kyse ei olisi vain ympäristövahingosta. Öljyonnettomuus voisi häiritä myös energiahuoltoa, logistiikkaa ja kansainvälistä kauppaa. Sen seuraukset näkyisivät työpaikoissa, yritysten toimintaedellytyksissä ja julkisessa taloudessa. Siksi öljyntorjunta on nähtävä entistä vahvemmin osana Suomen kokonaisturvallisuutta. 

Paras tapa suojella rannikkoa on estää öljyn pääsy sinne. Mitä aikaisemmin torjunta onnistuu merellä, sitä pienemmiksi jäävät ympäristö- ja talousvahingot. Tämä edellyttää, että viranomaisilla on käytössään riittävät resurssit, moderni kalusto ja kyky toimia nopeasti kaikissa olosuhteissa. Lisäksi on huolehdittava siitä, että henkilöstön koulutus öljyntorjuntaan on ajan tasalla ja riittävää. Koska mahdollisen kriisin kohdalla on jo toimittava, varautumista on tehty aivan oikein ennakoivasti Suomenlahden rannikon ja Saaristomeren öljyntorjuntavalmiuksien parantamiseksi. Silti on todettava, että varautumisen taso ei ole kasvanut samassa suhteessa riskitason kanssa.

Suomessa on vahvaa osaamista ympäristöturvallisuudessa, kiertotaloudessa ja ympäristövahinkojen hallinnassa. Tätä osaamista kannattaa hyödyntää määrätietoisemmin. Tarvitsemme investointeja uusiin teknologioihin, tehokkaampiin puhdistusratkaisuihin sekä ympäristön ennallistamiseen liittyviin innovaatioihin. Tässä työssä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö on ratkaisevan tärkeää.

Viranomaiset, yritykset, tutkimuslaitokset ja kansalaisjärjestöt tarvitsevat yhteisen näkemyksen siitä, miten ympäristöriskejä ehkäistään ja miten niihin vastataan tehokkaasti silloin, kun jotain tapahtuu. Suomen kannattaa katsoa myös rajojensa ulkopuolelle. Pohjoismaat ovat osoittaneet puolustusyhteistyössä, että yhteisiä ratkaisuja voidaan rakentaa tehokkaasti ja pitkäjänteisesti.

Saman ajattelun pitää näkyä nykyistäkin vahvemmin ympäristönsuojelussa ja öljyntorjunnassa. Yhteiset pohjoismaiset valmiudet, kalustohankinnat, harjoitukset ja toimintamallit vahvistaisivat koko alueen kykyä vastata suuriin ympäristöonnettomuuksiin. Merikin, jonka rannoilla asumme, on yhteinen. Meillä on kaikki edellytykset olla tämän kehityksen suunnannäyttäjä. Suomella on mahdollisuus nousta ympäristöturvallisuuden, ennallistamisen ja kiertotalouden johtavaksi maaksi. Se vaatii kuitenkin päätöksiä ennen seuraavaa kriisiä, ei sen jälkeen.

Itämeren puhtaus on yksi arvokkaimmista yhteisistä pääomistamme. Sen suojeleminen ei ole vain ympäristöteko. Se on investointi turvallisuuteen, talouteen ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin. Itämeri-päivä on hyvä ajankohta aloittaa yhteiskunnallinen keskustelu siitä, miten varautumisen tasoa nostetaan entisestään, ja miksi meidän kannattaa toimia juuri nyt.

Fred Larsen
toimitusjohtaja
Lamor Corporation Oyj