Blogi: Itämeren noussut riskitaso vaatii toimenpiteitä

Jo 30 000–40 000 m³ vuotanutta raakaöljyä voi teoriassa peittää koko Suomenlahden ohuella öljykalvolla.

Riskiä pahentaa alusten yhä huonompi kunto. Suuri osa on yli 15 vuotta vanhoja "haamutankkereita”, joilta puuttuu asianmukaiset vakuutukset ja sertifikaatit turvallisuuden ja kunnossapidon osalta, ja jotka ovat usein tunnistamattomia.

Nykyinen torjuntavalmius ja kansainvälinen yhteistyö

Öljyvahinkoihin varautumisen ja koordinoinnin parantamiseksi on perustettu useita yhteistyöelimiä, kuten Helsingin komissio (HELCOM). HELCOM on keskeinen alueellinen hallitustenvälinen järjestö, joka on omistautunut Itämeren merellisen ympäristön suojeluun. Se on tärkeä toimija laivojen ja öljyvahinkojen aiheuttaman pilaantumisen ehkäisyssä ja torjunnassa. Jäsenmaat tekevät yhteistyötä ja vaihtavat tietoja, tekniikoita ja parhaita käytäntöjä parantaakseen pelastusoperaatioita ja lieventääkseen öljyvuotojen vaikutuksia meriekosysteemeihin.

Itämeren maat ovat yhdessä luoneet öljyvahinkojen torjuntakapasiteetin, joka on 6100 m³ tunnissa, eli noin 150 000 m³ vuorokaudessa. Tämä teoreettinen kapasiteetti edustaa Ruotsin, Suomen, Saksan, Venäjän, Puolan, Tanskan, Viron, Latvian ja Liettuan yhteisiä ponnisteluja.

Todelliset tapaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että todelliset pelastuskyvyt jäävät usein merkittävästi teoreettisia arvioita pienemmiksi, joskus jopa vain 10 %:iin, johtuen erilaisista toiminnallisista rajoitteista. Esimerkkinä voidaan käyttää M/S Prestigen katastrofia, jossa mereen pääsi 76 000 m³ raakaöljyä Espanjan luoteisrannikolla.

Tilanne vaatii yhteisiä toimia öljyvuotoihin varautumisen parantamiseksi

Aiemmista tapauksista saadut kokemukset ovat korostaneet nopean ja tehokkaan toiminnan kiireellisyyttä ympäristövahinkojen minimoimiseksi, mikä korostaa vahvan kansainvälisen yhteistyön, öljyntorjunnan huipputeknologian sekä jatkuvan valppauden ja turvallisuusprotokollien parantamisen tarvetta Itämerellä liikennöiville aluksille.

Käytäntö on osoittanut meille, että todellisuudessa öljyntorjuntakapasiteettia haittaavat lukuisat tekijät, kuten sääolosuhteet ja rajallinen keräystankkien kapasiteetti. Esimerkiksi voimakkaat tuulet ja myrskyisät meret voivat levittää öljyä laajalle alueelle, mikä vaikeuttaa keräystoimia, kun taas jäiset olosuhteet voivat estää pääsyn saastuneille alueille erityisesti talvisella Itämerellä.

Vaikka merkittäviä edistysaskeleita on otettu, on pakottava tarve parantaa rajat ylittävää yhteistyötä Itämeren kasvavien riskien torjumiseksi:

1. Alusten vaatimustenmukaisuutta pitää parantaa: Otetaan käyttöön tiukat turvallisuusprotokollat ja harkitaan jopa ennakkotarkastuksia "haamualuksille", jotka saapuvat Itämerelle. Näin voimme estää onnettomuuksia ja ympäristövahinkoja.
2. Öljyvahinkojen torjuntakykyä tulee parantaa: Lisätään merkittävästi investointeja öljyvahinkojen torjuntaan ja varmistetaan näin hyvä valmius ja tehokkuus yli valtionrajojen.
3. Vahvistetaan kansainvälistä yhteistyötä: Edistetään laajempaa yhteistyötä ja vauhditetaan   päätöksentekoa Itämeren ympärillä olevien valtioiden, kansainvälisten järjestöjen ja yksityisten toimijoiden kesken. Se auttaa hallitsemaan öljyvahinkotilanteita tehokkaasti kansallisilla ja kansainvälisillä vesillä.
4. Priorisoidaan ympäristönsuojelutoimenpiteet: Käynnistetään rajat ylittäviä aloitteita Itämeren ekosysteemin suojelemiseksi keskittyen edistyneempään valvontaan, tehokkaampaan ja joustavampaan hätätilanteiden hallintaan sekä tiukempaan laivojen nestemäisten jätteiden sääntelyyn.

Olemme kriittisessä vaiheessa. Itämeren ympäristöturvallisuus on vaarantunut heikkenevien laivastojen ja tiheän liikenteen vuoksi, mikä korostaa kiireellistä tarvetta parantaa alusten vaatimustenmukaisuutta, lisätä öljyvuotojen torjuntakykyä, syventää kansainvälistä, rajat ylittävää yhteistyötä ja kohdennettuja ympäristönsuojelualoitteita.